Oli pimeä ja sateinen aamu, kun matkamme kohti etelän lämpöä alkoi ;-).
Kello kuusi starttasi tilataksi Riihimäen matkakeskukselta kohti Hyvinkään linja-autoasemaa. Riihimäeltä kyytiin nousi kolme nuorta ja yksi wanha, Hyvinkäältä kolme nuorta ja yksi wanha. Jatkoimme kohti Hki-Vantaan lentokenttää. Lentokentällä mukaan tuli vielä yksi nuori.
Ja hetken odotettuamme pääsimme koneeseen. Osalle heistä lentäminen oli uusi kokemus - tunnistatko heidät?
Onnistuneen, tosin hyvin turbulenssisen lennon jälkeen päätimme tutustua saksalaiseen ruokakulttuuriin eli päädyimme McDonaldsiin.
Tosin jouduimme odottelemaan tovin, sillä jetlagin vuoksi halusimme jo lounasta ja tarjolla olikin vasta aamiaista. Mutta lopulta kaikki saimme vatsamme täyteen gourmeeta.
Tämän jälkeen alkoi autoseikkailu...... Itse auton vuokraus oli helppoa ja nopeaa, tosin kuski järkyttyi siitä, että tarjolla oli vain automaattivaihteisia versioita. No, kokemus opettaa ??! Eikun autoa etsimään - siinä sitä etsittiin sitten jonkin aikaa, mutta löytyihän tuo viimein. Juuri ja juuri saimme tavarat autoon mahtumaan ja ilomme oli suuri, kun myös ihmiset sinne sopivat. Muutaman koeajoversion jälkeen pääsimme ihan oikealle tielle kohti päämäärää.
Matka kulki halki maalaismaiseman, matkalla oli paljon naurua (jännityksen sekaista?) ja jutustelua. Ensimmäisenä saavuimme Dorfenin kylään, jossa rautatieasemalla tapasimme Samuelin isäntäperheen. Samuel lähti iloisin mielin kohti uutta seikkailuaan.
Jatkoimme matkaa Ampfingin rautatieasemalle, jossa meitä oli vastassa Janetten ja Kiian isäntäperhe. Hiemen jännitystä tuo tyttöjen elämään se, että isäntäperhe ei todellakaan puhu englantia.
Tästä autoilimme Mühldorfiin, jossa jätimme Emilian isäntäperheen hoiviin ja jatkoimme saman tien matkaa Itävaltaan. Pienet ja mutkaiset tiet vaihtuivat hetkeksi moottoritieksi, joten matka edistyi hieman nopeammin - tosin vesi-/ räntä-/ raekuurosade hieman sitä jännitystä lisäsi. Moottoritien päätteeksi pääsimme tutustumaan ylä- ja alamäkiin.
Ried im Innkreisissa jätimme Elinan ja Emman isäntäperheiden hoiviin ja tapasimme myös yhden opettajista, Hildegardin. Jatkoimme kuitenkin mitä pikimmin matkaa, sillä hämärä laskeutui. Andorfiin saavuimme vähän vailla viisi paikallista aikaa, ja täällä meitä oli vastassa Veikan isäntäperhe sekä Doris, yksi opettajista. Saimme samalla sovittua huomisesta ohjelmasta.
Auton löydettyä sopivan yöpymispaikan pääsimme majoittumaan ja lopulta myös ruokailemaan Gasthaus Bauböckiin. Ja ruokailun päätyttyä kirjoittamaan blogia.
Tästä on hyvä jatkaa yöunille.
Minna ja Sanna
