Mühldorf ja Isen

Heippa!

Olen Samuel Sjöberg, toisen vuoden tarjoilija opiskelija Riihimäen hyriasta ja olen tällä hetkellä saksassa. Asun pikkukaupunki Isenissä isäntäperheen luona ja koulu on Mühldorfissa.
Isäntäperheeseen kuuluu kaksi teini-ikäistä tyttöä ja isä ja äiti, jotka varmistavat että saan syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki ovat erittäin mukavia ja luojan kiitos puhuvat englantia.

Kouluun heräsin aamulla noin kello 6 aamulla ja juna lähtee hieman ennen seitsemää.
Koulussa on muuten hauskaa mutta en ymmärrä puoliakaan mitä siellä puhutaan.

Keskiviikkona kävimme myös Münchenissä katsomassa Allianz Arenaa.

Seikkailuja torstaihin mennessä

Keskiviikkoaamuna menimme koululle tapaamaan Veikkaa ja Brigittea. Brigitten kanssa teimme sopimukset ja tämän jälkeen teimme töitä opettajan huoneessa koneet sauhuten ja kävimme koulun ruokalassa lounaalla. Veikan kanssa juttelimme, miten top on lähtenyt käyntiin ja hyvinhän kaikki oli sujunut.

Olemme koulussa tutustuneet tiloihin ja päässeet katsomaan koulun opiskelijaravintolan keittiötä, opetuskeittiöitä, tarjoilijoiden harjoittelutiloja sekä yleisiä opetusluokkia ja -tiloja. Opettajien huoneessa olemme viettäneet muutamankin tovin.

Andorfin koulu on ammatillinen sisäoppilaitos, jossa opiskelee noin 200 opiskelijaa, joista kaksi on poikia. Koulu onkin aikaisemmin ollut tyttökoulu pelkästään. 

Opiskelijat tulevat kouluun 14-vuotiaina ja valmistuvat kolmen vuoden jälkeen. Opiskelijat voivat asua viikon asuntolassa koululla. Koululla on myös iltakouluja ja kursseja aikuisille.

Koulussa opiskellaan yksi vuosi yhdessä samoja aineita, jonka jälkeen valitaan oma ammatillinen suuntaus.  Koulutuksina on terveys- ja sosiaaliala sekä cateringala. Terveys- ja sosiaalialalla opiskellaan mm. hyvinvoinnin, sosiaalipuolen ja terveysalan asioita. Harjoittelut toteutuvat vanhustenhoidossa ja lastenhoidossa sekä kotihoitona.

Cateringalalla opinnot ovat tarjoilua ja ruuanvalmistusta. Puutarha- ja somistusala on myös yksi koulun aloista. Koulun pihalla on oma puutarha, jossa kasvatetaan yrttejä ja kasveja mm. somisteiden tekoon.




Keskiviikkona iltapäivällä kävimme tutustumassa Passaun kaupunkiin. Passau on noin 30 km Andorfista Saksan puolella. Matka oli mutkainen ja täynnä ylä- sekä alamäkiä, kuskia hieman (= oli kauhusta jäykkä, mutta piti onneksi silmät auki) siellä jännittikin ajella. Perille päästiin kuitenkin turvallisesti ja totesimme, että kyllä kannatti ajaa.

Tämä kaunis historiallinen kaupunki sijaitsee kolmen joen risteyksessä. Tonava, Inn ja Ilz-joet yhdistyvät kaupungin sydämessä. Jokien risteyksessä vedet eivät sekoitu heti keskenään vaan yhdistyvät hienosti eri värein. Kaupungin keskellä on vanhaa historiaa ja samalla uusia ostoskeskuksia. Upea kokemus!


Torstaina palasimme koululle ahkeraan työskentelyyn, mutta aika menikin seuratessa kahvin valmistuksen näyttö. Vaikka Suomi onkin kahvimaa, niin kyllä täällä kahvilakultturin kehdossa kahvin laadun arvostus on ihan eri maata.

Lounastimme opettajien kanssa hyvin hauskan lounaan ja kävimme viimeisiä asioita opiskelijoiden suhteen läpi. Lounaan jälkeen kävimme Veikan kanssa väliarviointia läpi ja jatkoimme Emman ja Elinan luo vanhainkotiin. Tytöt ovat viihtyneet hyvin ja oppineet melko paljon jo näinkin lyhyessä ajassa. Keskustelimme tyttöjen kanssa ja väliarviointiakin tehtiin, tytöt myös esittelivät vanhainkotia. Keskustelimme myös heidän ohjaajien kanssa, jotka olivat tyttöihin hyvin tyytyväisiä.

Illan päätteeksi meidät opettajat vietiin syömään Sighartingin linnaan naapurikylään. Linna on rakennuttu 1500-luvulla ja on ihan viime aikoina kunnostettu ravintolaksi.

Thank you Brigitte and Doris!

Thank you Andorf, Minna ja Sanna kuittaa :-)

22.11 andorf,Itävalta

Hei! Olen toisen luokan kokkiopiskelija Hyvinkäältä. Nimeni on Veikka Räsänen ja olen 17v.
Opiskelen Hyvinkäällä,karankadulla.

Tämä missä yövyn on kivalla maaseutupaikalla. Täällä on paljon ankkoja,kissoja,possuja ja muita eläimiä. Minut otti vastaan täällä andorfissa sellainen henkilö kuin Eva Kuzenberg.
Hänellä on äiti isä isoveli pikkuveli isosisko ja hänen mummonsa vissiin en ole ihan varma.
Kun saavuin heidän taloon niin mietin heti ensimmäiseksi osaavatko he englantia ja kyllä se eva osaa puhua englantia hänen äitinsä ja isänsäkkin osaavat mutta ei niin hyvin.
Tulimme hyvin toimeen jo heti ensimmäisenä päivänä. He kysyvätd minulta noin 30 kertaa päivässä haluanko syötävää,juotavaa jotakin kaupasta. Evan perheellä on kolme omakotitaloa melkein toisissaan kiinni.Heillä on 10 kissaa paljon possuja ja paljon kanoja.

Tänään täällä Itävallassa heräsin 5.30 kouluun joka alkoi vasta 7.30 mutta minun piti mennä 6.10 juna-asemalle koska juna tuli 6.15. Matka kesti 45 min ja siinä välissä vaihdettiin junaa.
jolla mentiin andorfin juna-asemalle. 7.00 olimme kävelemässä koululle päin mutta tietenkin kävimme ennen sitä kaupassa joka oli ihan koulun vieressä.7.30 Minun pitit mennä koulun keittiöön jossa olin melkein 6 tuntia.

Sittenkun pääsin sieltä pois minulla oli 1 tunti vapaata. 14.10 Minulla alkoi ranskan tunti joka oli henkisesti rankkaa. Siellä opin sanomaan tervehdyksiä ja muita sanoja.15.55 Loppui ranskan tunti joka oli minun viimeinen tunti.

Sitten lähdettiinkin evan kanssa takaisin heille ja se matka kesti 1.5h

Tiistai 21. marraskuuta 2017, Andorf

Tulimme maanantaina Andorfiin koulun asuntolaan arkipäiviksi ja viikonloput olemme isäntäperheissä.


Kuva 1. Valkoisella pohjalla lukee koulumme nimi

Eilen kävimme Schärdingissa, mm. Itävallan ja Saksan rajalla. Kävimme kahvilassa syömässä paikallista kardinalschnittea. 

 

Musiikkitynnyri

 

Inn-joen tulvat eri vuosina

 

 

Jos leipuri huijasi leivän laadussa, häntä upoteltiin jokeen riittävän monta kertaa...

 

Kuva 2. Saksan ja Itävallan erottava joki



Kuva 3. Paikallinen leivos kardinalschnitte.

Joillakin mielenkiintoista kakkua, joku otti hieman suolaisempaa

Iltapäivän, oman alan tunneilla harjoittelimme pyörätuolilla liikkumista ja sänkyyn vaihdoimme lakanoita, jossa oli potilas. Tunnin lopuksi opiskelijat soittivat meille tunnettuja saksalaisia bilekappaleita ja sitten kuuntelimme yhdessä meidän ja heidän tuntemiaan englanninkielisiä kappaleita. Koulu loppui 16.50 Itävallan aikaa.



Kuva 4. Iltaruoka ei maistunut, joten ostimme pizzat ja menimme koulun keittiöön paistamaan ne

Lähihoitajaopiskelijat Emma ja Elina, Hyria

20.11. Mühldorf-Waldkraiburg

Hallo= Hei!

Täällä kirjoittelee Kiia Levander ja Janette Savolaine☺ Olemme Hyrian toisen vuoden lähihoitaja opiskelijoita Olemme  tällä hetkellä Saksassa vaihdossa ja asumme isäntäperheessä. Valitettavasti hän ei puhu englantia, joten kommunikatiomme on vaikeaa. Meillä on onneksi joskus yhteensä kolme tulkkia. Ymmärrämme joitain sanoja saksaksi, mutta elekielellä vastaamme. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin ja olemme nauttineet. Mutta nyt olemme kertoneet meistä jo tarpeeksi, joten mennään tämän päivän pariin!

Aamulla heräsimme klo 5.45, josta vietimme 30min maaten, kun edellisen päivän matka uuvutti meitä vielä. Sen jälkeen isäntäperhe oli tehnyt meille aamupalan valmiiksi. Ja klo 7 lähdimme kaupan kautta kouluun.

Koulussa oppilaat ottivat meidät avoimin sylin vastaan. Tosi monella oli kyllä vaikeuksia englannin kielen kanssa. Tunnin alettua koulun kv-vastaava haki meidät pois ja esitteli koulua.

Alku tunneilla oppilailla oli menossa viriketuokioita vanhuksille, johon pääsimme osallistumaan, vaikka molemmat olimme pihalla melkein koko tuokion ajan. (Kielimuuri)

Viriketuokion jälkeen alkoi suoraan toinen tunti, jolloin emme edes tienneet mikä tämän kurssin aihe on. Joten käytimme tehtävän ymmärtämissessä sanakirjaa ja google kääntäjä, mutta ei meille selvinnyt koko tekstistä kuin yksi sana.

Kesken koulupäivän saimme luvan lähteä tutkimaan mühldorfin keskustaa, joten lähdimme katsomaan saksalaisia kauppoja, joten päädyimme H&M. Kiertelimme pitkin muhldorfin katuja. Lopulta päädyimme kahvilaan nimeltä "venetsia caffe" Menimme takaisin koululle viimeiselle tunnille, josta emme myöskään oikein saanet selvää, ainakaan lopusta. Uskomme että tunnin alussa
oli ergonomiaa.

Ps. kun koulun jälkeen lähdimme käymään lidlissä ostamassa ruokaa, jonka jälkeen kuulimme, että saksalaiset eivät syö yleensä "iltaruokaa", koska he syövät koulussa\töissä tarpeeksi. Kuitenkin kotona söimme kanapastaa, jonka jälkeen pidimme päivälevon ja sitten meidän "hostin" poika ja hänen tyttöystävänsä vei meidät kahville. Siellä tietysti opetimme toisillemme kaikki "tärkeimmät" sanat omilla kielilämme

Danke - Kiia&Janette

Saapuminen kohteeseen

Oli pimeä ja sateinen aamu, kun matkamme kohti etelän lämpöä alkoi ;-).

Kello kuusi starttasi tilataksi Riihimäen matkakeskukselta kohti Hyvinkään linja-autoasemaa. Riihimäeltä kyytiin nousi kolme nuorta ja yksi wanha, Hyvinkäältä kolme nuorta ja yksi wanha. Jatkoimme kohti Hki-Vantaan lentokenttää. Lentokentällä mukaan tuli vielä yksi nuori.

Ja hetken odotettuamme pääsimme koneeseen. Osalle heistä lentäminen oli uusi kokemus - tunnistatko heidät?

Onnistuneen, tosin hyvin turbulenssisen lennon jälkeen päätimme tutustua saksalaiseen ruokakulttuuriin eli päädyimme McDonaldsiin.

Tosin jouduimme odottelemaan tovin, sillä jetlagin vuoksi halusimme jo lounasta ja tarjolla olikin vasta aamiaista. Mutta lopulta kaikki saimme vatsamme täyteen gourmeeta.

Tämän jälkeen alkoi autoseikkailu...... Itse auton vuokraus oli helppoa ja nopeaa, tosin kuski järkyttyi siitä, että tarjolla oli vain automaattivaihteisia versioita. No, kokemus opettaa ??! Eikun autoa etsimään - siinä sitä etsittiin sitten jonkin aikaa, mutta löytyihän tuo viimein. Juuri ja juuri saimme tavarat autoon mahtumaan ja ilomme oli suuri, kun myös ihmiset sinne sopivat. Muutaman koeajoversion jälkeen pääsimme ihan oikealle tielle kohti päämäärää.

Matka kulki halki maalaismaiseman, matkalla oli paljon naurua (jännityksen sekaista?) ja jutustelua. Ensimmäisenä saavuimme Dorfenin kylään, jossa rautatieasemalla tapasimme Samuelin isäntäperheen. Samuel lähti iloisin mielin kohti uutta seikkailuaan.

Jatkoimme matkaa Ampfingin rautatieasemalle, jossa meitä oli vastassa Janetten ja Kiian isäntäperhe. Hiemen jännitystä tuo tyttöjen elämään se, että isäntäperhe ei todellakaan puhu englantia.

Tästä autoilimme Mühldorfiin, jossa jätimme Emilian isäntäperheen hoiviin ja jatkoimme saman tien matkaa Itävaltaan. Pienet ja mutkaiset tiet vaihtuivat hetkeksi moottoritieksi, joten matka edistyi hieman nopeammin - tosin vesi-/ räntä-/ raekuurosade hieman sitä jännitystä lisäsi. Moottoritien päätteeksi pääsimme tutustumaan ylä- ja alamäkiin.

Ried im Innkreisissa jätimme Elinan ja Emman isäntäperheiden hoiviin ja tapasimme myös yhden opettajista, Hildegardin. Jatkoimme kuitenkin mitä pikimmin matkaa, sillä hämärä laskeutui. Andorfiin saavuimme vähän vailla viisi paikallista aikaa, ja täällä meitä oli vastassa Veikan isäntäperhe sekä Doris, yksi opettajista. Saimme samalla sovittua huomisesta ohjelmasta.

Auton löydettyä sopivan yöpymispaikan pääsimme majoittumaan ja lopulta myös ruokailemaan Gasthaus Bauböckiin. Ja ruokailun päätyttyä kirjoittamaan blogia.

Tästä on hyvä jatkaa yöunille.

Minna ja Sanna